Tulossa!

Elämä on niin suuri lahja. Nauti siitä sen kaikissa väreissä. Harmaa ja mustakin ovat kauniita värejä punasen ja keltaisen välissä.

Salamanisku antoi suunnan

On ihmeellistä kuinka niin pelottava asia kuin ukonilma voi muuttua ihailtavaksi ja kunioitettavaksi, kun sen kokee aivan konkreettisesti. Olin lapsena aina pelännyt ukkosta, koska kotini sijaitsi alueella, jossa se teki aina jotain ikävää. Yläkerran keittiön pistorasiasta tuli pallosalamoita, puhelin tai puhelimen pistorasia rikkoutui ja vielä pihasta löytyi kuolleita lintuja.

 

Kun sitten olin saanut kauppakoulun päättötodistuksen, palasin kotiin ja huomasin valmistujaislahjan oven edessä, jonka isä oli minulle tuonut. Ukkonen jyrähteli jo kaukana ja ajattelin mennä soittamaan läheisestä puhelinkopista isälle ja kiittämään lahjasta. Kävellessäni puhelinkopille mietiskelin vielä, että oli niin harmi, että en ollut kotona hänen käydessään.

 

Soitin hänelle ja näin vain luurista tulevan salamanvälähdyksen. Muistan vain, että kipua en tuntenut lainkaan. En muista, miten pääsin kotiin, mutta puolisoni kertoi minun sanoneen, että salama löi ja menen nukkumaan. Unta riittikin 24 h. Minä luulin, että olin kuollut, kun kuulin unen läpi isäni äänen. Ymmärsin, että välimatkaa on 30 km, joten ei hän voi olla luonani. Totuus kuitenkin, on se, että hän oli kuullut sen pamauksen ja kuinka puhelimen kuuloke oli lyönyt puhelinkopin lasiseinää vasten. Ja hän oli syöksynyt autoon ja lähtenyt heti tulemaan luokseni katsomaan mitä oli tapahtunut.

 

Tämä kokemus oli niin suuri, että en enää pelännyt ukonilmaa. Menen jopa ulos katsomaan sitä suurella kiitollisuudella ja nöyryydellä.